AJANKOHTAISTA PUHEENJOHTAJALTA
Koronakevät
Aamulla herätessäni, löi hetki tyhjää, kunnes ajatus kirkastui. Elämme nyt todellakin koronan keskellä.
Edelleen – yöunista huolimatta – tämä on täyttä totta.
Meillä oli alueelle kesän toimintasuunnitelma, joka menee täysin uusiksi – täynnä pelkkiä peruutuksia.
Kuitenkin päivän aikana pysähdyin ajattelemaan sotatilan poikkeusaikaa – emme nyt pelkää
pommien putoamista niskaan, emmekä ruuan loppumista – jopa sitä kuuluisaa vessapaperia on tarjolla.
Meillä on katto pään päällä ja puhelinyhteydet – televisio toimii ja lukuisat some-tilit – emme ole
sillä tavoin eristyksissä, kuin ihmiset aikanaan todellisen fyysisen sodan kohdatessaan.
Asiat voi aina suhteuttaa.
Henkilökohtaisesti näen vaikeampana asiana mummon (äitini) ”paimentamisen”. Ilmeisesti tämä näkymätön vihollinen ei puhuttele sota-aikaa nähneiden henkiöiden turvallisuutta. Osa ymmärtää
tilanteen – osa taas ei.
Maan nuori hallitus on joutunut varsinaiseen tulikasteeseen ja ”tytöt” tekevät varmaan parhaansa.
Olin alkuun skeptinen hallituksen ikäkokoonpanosta johtuen – elämänkokemusta ei saa muuten kuin
elämällä. Nämä nuoret ja koulutetut naiset ovat osoittaneet toimintakykynsä näinä vaikeina aikoina.
Jälkiviisaus tulee sitten varmasti aikanaan..
Mökkiläiset ovat odottaneet kesäkautta loputtoman marraskuun jälkeen – sitä oikeata talvea kun ei etelässä nähty. Nyt on kuukausi alueen kesäveden avaamiseen – kesä tulee kuitenkin oli koronaa tai ei.
Pääsemme kesällä rantamaisemiin – luonto herää joka tapauksessa.
Odotellaan tulevaa kesäaikaa ja toivotaan kaikille ”taistelukestävyyttä” – jonakin päivänä tilanne taas
”normalisoituu” ja sitten pääpaino siirtyy maan talouden jälleenrakentamiseen – mutta mennään
päivä ja asia kerrallaan!
Tuula