AJANKOHTAISTA PUHEENJOHTAJALTA

Koronakevät

Aamulla herätessäni, löi hetki tyhjää, kunnes ajatus kirkastui. Elämme nyt todellakin koronan keskellä.

Edelleen – yöunista huolimatta – tämä on täyttä totta.

Meillä oli alueelle kesän toimintasuunnitelma, joka menee täysin uusiksi – täynnä pelkkiä peruutuksia.

Kuitenkin päivän aikana pysähdyin ajattelemaan sotatilan poikkeusaikaa – emme nyt pelkää

pommien putoamista niskaan, emmekä ruuan loppumista – jopa sitä kuuluisaa vessapaperia on tarjolla.

Meillä on katto pään päällä ja puhelinyhteydet – televisio toimii ja lukuisat some-tilit – emme ole

sillä tavoin eristyksissä, kuin ihmiset aikanaan todellisen fyysisen sodan kohdatessaan.

Asiat voi aina suhteuttaa.

Henkilökohtaisesti näen vaikeampana asiana mummon (äitini) ”paimentamisen”. Ilmeisesti tämä näkymätön vihollinen ei puhuttele sota-aikaa nähneiden henkiöiden turvallisuutta. Osa ymmärtää
tilanteen – osa taas ei.

Maan nuori hallitus on joutunut varsinaiseen tulikasteeseen ja ”tytöt” tekevät varmaan parhaansa.

Olin alkuun skeptinen hallituksen ikäkokoonpanosta johtuen – elämänkokemusta ei saa muuten kuin

elämällä. Nämä nuoret ja koulutetut naiset ovat osoittaneet toimintakykynsä näinä vaikeina aikoina.

Jälkiviisaus tulee sitten varmasti aikanaan..

Mökkiläiset ovat odottaneet kesäkautta loputtoman marraskuun jälkeen – sitä oikeata talvea kun  ei etelässä nähty. Nyt on kuukausi alueen kesäveden avaamiseen – kesä tulee kuitenkin oli koronaa tai ei.

Pääsemme kesällä rantamaisemiin – luonto herää joka tapauksessa.

Odotellaan tulevaa kesäaikaa ja toivotaan kaikille ”taistelukestävyyttä” – jonakin päivänä tilanne taas

”normalisoituu” ja sitten pääpaino siirtyy maan talouden jälleenrakentamiseen – mutta mennään

päivä ja asia kerrallaan!

Tuula