Onpa taas aikaa vierähtänyt maaliskuusta – eipä ole mummo kirjeitä kirjoitellut juu…

Meillä oli alueella ”pitkä kuuma kesä” – ja loputon määrä vääntämistä asioista.

Kun aikoinaan aloitin alueen puheenjohtajana, ajattelin että tämä on ”vasemman käden juttu”. Olihan takana pitkäaikainen luottamusmiesura kaikkine YT-neuvotteluineen ja raskaine ”vääntöineen” – kyse oli sentään ihmisten työpaikoista ja tulevaisuudesta.

Tänä kesänä sitten rysähti.
Heti keväällä tuli putkiongelma, jota pyöritellään vieläkin – toivon mukaan talven aikana selviää kuka vastaa alueiden yhteisestä runkoputkesta – vaikuttaa kyllä väsytystaktiikalta – mutta periksi ei anneta…eiköhän saada vettä myös ensi kesänä.
Heti perään tuli sitten se pitkään odotettu alueen tarkastus – katselmus, jossa yhdistyksen edustajan tulee olla mukana – ja noottia rapisi. Joskaan ei täysin odottamatta, olihan näistä pihaterasseista varoiteltu ja tiedossa oli, että niitä tehdään sitten omalla vastuulla…nyt on sitten sen omavastuun aika.

Kun vielä rannassa yli 60 vuotta  ollut yhteisjärjestön vuokramökki sai siirtotuomion, niin kesä olikin sitten ”paketissa” – lisättynä koko Länsiulapanniemen ”kehityssuunnitelmalla” ja meidän alueemme näkökulmasta – ja varsinkin omastani – turhilla toimenpideideoilla – jätettäisiin nyt vaan tämä niemen pieni luontopläntti rauhaan – toivotaan…

Nyt elämme pimeää marraskuuta ja syyskokous lähestyy. Helsinki-Vantaa oli aika masentavan harmaa oltuamme viikon Kyproksen valossa ja lämmössä – mutta eiköhän tämä elämä taas jatku yli 60-v rutiinilla.

Toivottavasti syyskokouksessamme on runsas osallistujajoukko – onhan kyse ensi vuoden toiminnasta ja mahdollisuudesta vaikuttaa tulevan kauden asioihin – toivottavasti aktiivisemmin kuin alueen talkoopäivinä.

Tuula